o­mi­nai­nen

adjektiivi/ˈominɑi̯nen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

o-mi-nai-nen (4 tavua) · 9 kirjainta · Suomen kielen 6 902. yleisin sana

Johdettu sanasta: oma

Merkitys

  1. sellainen, joka on luonteenomainen; johonkin luonnostaan kuuluva; tunnusomainenautisteille ominainen käytös

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Ladkon nimellä oli näet eräitä sille ominaisia etuja.
— Jules Verne, Tonavan luotsi
Kenraali Wilkinsonille ominaista oli, että hän jätti käyttämättä semmoiset oppaat, jotka tunsivat maakunnan; hänen seuraajilleen, Izardille ja Macombille taas oli yhtä ominaista, että he etsivät ja käyttivät vain parhaita miehiä.
— Ernest Thompson Seton, Rolf salolla
Papukaijojen kirkkaan punaiset, keltaiset ja oranssit värit eivät synny karotenoideista, kuten monilla muilla lajeilla, vaan yksinomaan papukaijoille ominaisista psittacofulvineista, jotka on nimettykin papukaijojen mukaan.
— Wikipedia: Papukaijalinnut

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan ominainen lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan oma yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

Todennäköisesti vanha ma-johdos verbivartalosta o- ’olla’, katso olla.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenoma ’oma’, (mon.) omat ’omaiset’
karjalaoma, omaisus ’omaisuus’, omatunto (Uhtua) ’omatunto’
lyydioma ’oma; omainen, sukulainen’
vepsäomaluińe ’laidun’
vatjae̮ma, (vatjan Kukkosin murre) oma ’oma’, mon. ’sukulaiset’, painottomana lyhentynyt suff. ‑ma: minuma ’minun omani’, sinuma ’sinun omasi’, emmǟma ’äidin oma’
virooma, eteläviro uma ’oma, itse’, omandada ’ottaa haltuunsa, hankkia, saavuttaa, omaksua’
liiviuʾm, (salatsinliivi) om(a) ’oma’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame oabme (uumajansaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame turjansaame) ’tavara; asia; omaisuus, oma; karja (N)’ (? ← suomi), pohjoissaame ōbmudâk ’omaisuus’ (pohjoissaame oamĕdowˈdo (luulajansaame inarinsaame) ’omatunto’ ← sm; inarinsaame omaisus ← suomi)
–? udmurtti umoj ’hyvä, sopiva, oikea; hyvin, miellyttävää, sopivasti’.

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.specific
  • ranskaspécifique
  • venäjäсвойственный, характерный
  • viroomane

Englanninkieliset vastineet

  • specific
  • characteristic
  • idiosyncratic
  • peculiar

Esiintymistiheys

24 151 esiintymää · 9.2 / milj.

Suomi24
8.3
Sanomalehdet
17.3
Aikakauslehdet
17.0
Wikipedia
39.3
Reddit
9.4
Tekstitykset
1.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

Yleisimmät: ominaista 51 % · ominainen 16 % · ominaisia 12 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: ominainen – ominaisempi – ominaisin

Riimit

-ɑinen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ominainen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ominainen