riutunut

adjektiivi, verbi

/ˈriu̯tunut/

Johdettu sanasta: riutua

Merkitys

(käännetty englannista)

1.sairaalloisen laiha, uupunut tai elinvoimansa menettänyt sairauden, nälän tai kärsimyksen vuoksi

Sylvi on huonovointinen, kalpea ja riutunut; hajamielisenä, harhailevin silmin hän tuijottaa eteensä, alituisia ajatuksiaan hautoen.

Hän ei ollut se loistava, itsetietoinen nuorukainen, jonka olimme tunteneet Englannissa, vaan riutunut mies, joka näytti äkkiä vanhentuneen.

Teollisuudenalat, kuten kalastus ja maatalous, jotka olivat aikaisemmin riutuneet, alkoivat menestyä.

Taivutusluokka 47

-iutunut