nur­ku­a

verbi/ˈnurkuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

nur-ku-a (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Pastori S. oli kyllä vähän kummissaan asian menosta, vaan mukautui kuitenki nurkumatta täytymykseen.
— A. W. Ervasti, Suomalaiset Jäämeren rannalla
"Se Herra koettelee itsekutakin", nurkui hän siinä.
— Maiju Lassila, Avuttomia
Perheeseen kuuluvat Nurun kolme aikuista lasta ja neljä lastenlasta.
— Wikipedia: Rea Mauranen

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan nurkua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Ensin mies alkoi vaimolleen salaa nurkua kovaa kohtaloaan.
— Larin-Kyösti, Joulu-yön tarina
Sitä kansa nurkuu hiljaa, salakaihon karvas kuohu kuninkaita soimaa.
— Aiskhylos, Agamemnon

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
itämurteet, paikoin Kymenlaakso Uusimaa Pohjanmaa
Vastineita
karjala, vepsä, viro, liivi

Samaa pesyettä kuin nurista, katso tätä.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalanurkuo ’kärttää, mankua; kurista (vatsa)’
vepsäńurkta (prs. ńurgub) ’pyynnöillä, mankumisella kiusata’
viromurt. nurga- ’nurkua, marista’, nurgle- ’kärttää, mankua’
liivinurgə (prs. nurgəb) ’nurista, napista’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • plain
  • grouch

Esiintymistiheys

925 esiintymää · 0.4 / milj.

Suomi24
0.4
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi D

Yleisimmät: nurkumatta 86 % · nuru 9 % · nurkua 5 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin nurkua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minänurunnuruinolen nurkunutolin nurkunut
sinänurutnuruitolet nurkunutolit nurkunut
hännurkuunurkuion nurkunutoli nurkunut
menurummenuruimmeolemme nurkuneetolimme nurkuneet
tenuruttenuruitteolette nurkuneetolitte nurkuneet
henurkuvatnurkuivatovat nurkuneetolivat nurkuneet
passiivinurutaannuruttiinon nuruttuoli nuruttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minänurkuisinolisin nurkunut
sinänurkuisitolisit nurkunut
hännurkuisiolisi nurkunut
menurkuisimmeolisimme nurkuneet
tenurkuisitteolisitte nurkuneet
henurkuisivatolisivat nurkuneet
passiivinuruttaisiinolisi nuruttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinänuru—
hännurkukoonolkoon nurkunut
menurkukaamme—
tenurkukaa—
henurkukootolkoot nurkuneet
passiivinuruttakoonolkoon nuruttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minänurkunenlienen nurkunut
sinänurkunetlienet nurkunut
hännurkuneelienee nurkunut
menurkunemmelienemme nurkuneet
tenurkunettelienette nurkuneet
henurkunevatlienevät nurkuneet
passiivinuruttaneenlienee nuruttu

Infinitiivit

1. infinitiivinurkua
1. inf. pitkä muotonurkuakseen
2. inf. inessiivinurkuessa
2. inf. inessiivi, passiivinuruttaessa
2. inf. instruktiivinurkuen
3. inf. inessiivinurkumassa
3. inf. elatiivinurkumasta
3. inf. illatiivinurkumaan
3. inf. adessiivinurkumalla
3. inf. abessiivinurkumatta
3. inf. instruktiivinurkuman
4. infinitiivinurkuminen
5. infinitiivinurkumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippinurkuva
Passiivin 1. partisiippinuruttava
Aktiivin 2. partisiippinurkunut
Passiivin 2. partisiippinuruttu
Agenttipartisiippinurkuma
Kieltopartisiippinurkumaton

Riimit

-urkuɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Nurkua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/nurkua