i­tää

verbi/ˈitæː/
Jaa
Viittaa artikkeliin

i-tää (2 tavua) · 4 kirjainta · Suomen kielen 7 064. yleisin sana

Merkitykset

  1. partitiivi sanasta itä
  2. (siemenestä)(itiöstä)(sipulista)alkaa kehittyä kasviksiRairuoho alkoi itää viikko ennen pääsiäistä.
  3. (sairaudesta)olla oireettomana tartunnasta ennen oireiden alkamistaTauti itää puolesta vuorokaudesta kahteen vuorokautta.
  4. kehittyä mielessä ennen lopullista toimeen panevaa ratkaisuaAjatus iti pitkään, pohdin eri vaihtoehtoja, ja lopulta ryhdyin tuumasta toimeen syksyllä 2007.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Hyvästi jää ja astu aamun teitä, älä Luojalta, älä muilta tekojas yöhön peitä, keijut keveät sua hellästi pitäköön, hyvät taimet ne sinussa itäköön!
— Larin-Kyösti, Kulkurin lauluja
Päivän tekstikin vie meidät kevääseen, Jumalan valtakunnan kevääseen, jolloin siemen itää ja kasvaa, tuottaen satakertaisen hedelmän.
— Arvi Järventaus, Erämaan matkaajille
Se soveltuu hyvin viljeltäväksi kuivilla seuduilla, koska jyvät voi olla lepotilassa viikkoja, ja heti sateiden tullessa ne itävät, ja afrikansormihirssi on valmis korjattavaksi puolentoista kuukauden kasvuajan jälkeen.
— Wikipedia: Afrikansormihirssi

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan itää lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Näillä kasveilla ei ole varsinaisia siemeniä, ainoastaan ituhiukkoja, jotka eivät idä sirkkalehdillä tahi tavallisella idulla.
— Elias Lönnrot, Flora fennica
Hyvä siemen iti sydämmessä, maailman rikkaruoho ei saanut sitä varsin tukahutetuksi.
— Theodolinda Hahnsson, Kotikuusen kuiskehia

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

Lähtökohta: On myös ajateltu itämerensuomi sanueelle indoeurooppalainen originaalia: ← indoeurooppalainen *ǵēi-, *ǵī- ’itää, jakaantua, puhjeta (kukoistukseen)’, jota edustaisi itämerensuomi taholla i-; loppu ‑tä- joko kuvastaisi indoeurooppalainen d-laajennusta *ǵī-d- tai *ǵēi-d- (→ liettua žydė́ti ’kukkia’) tai olisi omap. johdin. Katso myös itä.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenittǟ, iättǟ
karjalaiteä, ijätteä; itoine ’itu’
lyydiid́ädä, ‑ada ’itää’, ide̮ (mon. ‑ge̮d) ’ide’, idoińe ’itämistilassa oleva, itu’, id́ud́auh (mon. ‑od) ’mallasjauhot’
vepsäid́äda, id́ada ’itää’, id́ätada ’idättää’, id́eged ’idut’, id́u ’itu; vierre’
vatjaitǟ, (vatjan Kukkosin murre) ittǟ
viroidaneda, idutseda, eteläviro idone- ’itää, nousta idulle’, ida (g. ida, ea; Wied), ide (g. ide, ‑me), idu (g. eo, idu), eteläviro ido (g. eo) ’itu’, (Wied) idustada, idutada, eatada ’idättää’
liiviiʾddə ’itää’, iʾdgəz, idūʾg ’ide’, idānttə ’idättää’

(suomi → saame ittet ’ilmestyä, tulla näkyviin; (murt. myös) itää’, iđed ’aamu’ (← *iδäntä), itˈten, itten ’huomenna’ (← *itäjänä), (murt.) itto ’itu’ sekä → nykyruotsi murt. Suomi idor ’idut’)

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

itähantiitähanti et- ’uida (virtaa) ylös, nousta (kala); syntyä (kuu)’, ä̆t- ’nousta (ruoho), tulla näkyviin (lehti); syntyä (kuu); sattua, tapahtua’, etelähanti pohjoishanti et- ’nousta, tulla näkyviin; onnistua, menestyä (pyynti, työ); (E) kasvaa, (P) lähteä matkalle’.

Toinen mahdollisuus on se, että itämerensuomi verbin vastine on saame âccet ’nousta (vuorovesi); (murt.) lisääntyä; vuotaa; uhkua (jänkä talvella)’, jolloin sanan alkumuoto olisi *iṭṣ̌ä- ja hanti sana olisi tästä yhteydestä erotettava.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.germinate
  • ruotsigro
  • saksakeimen
  • viroidanema

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • sprout
  • germinate
  • spud

Esiintymistiheys

23 350 esiintymää · 8.9 / milj.

Suomi24
8.2
Sanomalehdet
16.9
Aikakauslehdet
32.1
Wikipedia
4.5
Reddit
2.3
Tekstitykset
1.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi F

Yleisimmät: idän 34 % · itää 18 % · iti 13 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin itää taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäidänidinolen itänytolin itänyt
sinäidätiditolet itänytolit itänyt
hänitääition itänytoli itänyt
meidämmeidimmeolemme itäneetolimme itäneet
teidätteiditteolette itäneetolitte itäneet
heitävätitivätovat itäneetolivat itäneet
passiiviidetäänidettiinon idettyoli idetty

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäitäisinolisin itänyt
sinäitäisitolisit itänyt
hänitäisiolisi itänyt
meitäisimmeolisimme itäneet
teitäisitteolisitte itäneet
heitäisivätolisivat itäneet
passiiviidettäisiinolisi idetty

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäidä—
hänitäköönolkoon itänyt
meitäkäämme—
teitäkää—
heitäköötolkoot itäneet
passiiviidettäköönolkoon idetty

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäitänenlienen itänyt
sinäitänetlienet itänyt
hänitäneelienee itänyt
meitänemmelienemme itäneet
teitänettelienette itäneet
heitänevätlienevät itäneet
passiiviidettäneenlienee idetty

Infinitiivit

1. infinitiiviitää
1. inf. pitkä muotoitääkseen
2. inf. inessiiviitäessä
2. inf. inessiivi, passiiviidettäessä
2. inf. instruktiiviitäen
3. inf. inessiiviitämässä
3. inf. elatiiviitämästä
3. inf. illatiiviitämään
3. inf. adessiiviitämällä
3. inf. abessiiviitämättä
3. inf. instruktiiviitämän
4. infinitiiviitäminen
5. infinitiiviitämäisillään

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiitävä
Passiivin 1. partisiippiidettävä
Aktiivin 2. partisiippiitänyt
Passiivin 2. partisiippiidetty
Agenttipartisiippiitämä
Kieltopartisiippiitämätön

Riimit

-itæː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Itää. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/itää