kart­tu­a

verbi/ˈkɑrtːuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kart-tu-a (2 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 8 629. yleisin sana

Johdettu sanasta: karsi

Merkitykset

  1. yksikön partitiivi sanasta karttu
  2. tulla kokoon, kertyä, kasaantuaTietämyksemme karttuu päivä päivältä.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Poispäin, pois vaan siirtyvi päivä, ja yö yhä karttuu, Lehto jo kellastuu, syys hopeoitsevi maan; Talvea ennustaa tavienki ja telkkien lähtö, — Miekkoset pääsevät pois pakkasen alta ja yön!
— tekijä Usea, Runovihkonen nuorisolle
Vanha Holt huomasi ylpeydekseen, kuinka ahkera hän oli, ja että hänen mielentilansa kävi yhä paremmaksi, työn ja vaikeuksien karttuessa.
— Kristian Elster, Vaarallista väkeä
Liberalismin edistysaskeleet olivat vaiheittaisia: aliravitsemus ja nälänhätä väheni, lapsikuolleisuus laski, ihmisten lukutaito karttui, taikausko ja tietämättömyys väheni.
— Wikipedia: Klassinen liberalismi

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan karttua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

1karttua1 – kertyä, lisääntyä

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen, ei Inkerinmaa
Vastineita
karjala

Alkuperä epäselvä. Muodolliseksi kantasanaksi sopiva karsi tulee kyseeseen vain siinä tapauksessa, että sille oletetaan perusmerkitystä ’pintakerros’ (josta → ’kertyä (pinnalle)’), mutta tämä taas tekee karsi sanan oman alkuperän ongelmalliseksi (katso karsi).

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakarttuo (Uhtua; ? ← suomi) ’karttua’

(suomi → pohjoissaame garˈtât (luulajansaame) ’kertyä, olla yhteensä (jnk verran)’, inarinsaame karttuđ ’karttua’).

Samaa juurta olevia sanoja

2karttua2 – palaa karrelle, pinttyä nokeen

Sanakirjassa
Käsitellään sanan karsi yhteydessä
Vastineita
karjala, vepsä

Lainalähde: Sanojen on arveltu kuuluvan karsia verbin yhteyteen; lainalähteeksi sopisi germaaninen *skarđīn- ’leikkaaminen, silpominen’ (vast. verbivartalosta katso karsia), merkityksen kannalta vertaa esimerkiksi nykyruotsi skare, muinaisnorja skarsl ’kynttilän, lampunsydämen karsi’, jotka ovat samaa sanuetta kuin nykyruotsi skära ’leikata’. Katso myös karttua.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakarsi ’karsi (päreessä, öljylampun sydämessä)’
vepsäkard, kardeh ’palaneen katku, käry’
–? viro murt. kartsas ’nokinen (ahjo)’, kärd (g. kärra), kärde, kärse, kärts ’palaneen käry’, kärss (g. kärsa) ’kynttilän-, lampunsydämen karsi’

(itämerensuomi → venäjä murt. kárdež ’palaneen villan, oljen yms. käry’, ? karževína ’pohjakuona; ruoste’, prokarževet́ ’mustua, kärventyä auringossa’).

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • accrue
  • accumulate

Esiintymistiheys

17 586 esiintymää · 6.7 / milj.

Suomi24
6.6
Sanomalehdet
10.5
Aikakauslehdet
18.5
Wikipedia
3.1
Reddit
3.5
Tekstitykset
0.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: karttuu 36 % · karttuessa 26 % · karttunut 16 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin karttua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkartunkartuinolen karttunutolin karttunut
sinäkartutkartuitolet karttunutolit karttunut
hänkarttuukarttuion karttunutoli karttunut
mekartummekartuimmeolemme karttuneetolimme karttuneet
tekartuttekartuitteolette karttuneetolitte karttuneet
hekarttuvatkarttuivatovat karttuneetolivat karttuneet
passiivikartutaankartuttiinon kartuttuoli kartuttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkarttuisinolisin karttunut
sinäkarttuisitolisit karttunut
hänkarttuisiolisi karttunut
mekarttuisimmeolisimme karttuneet
tekarttuisitteolisitte karttuneet
hekarttuisivatolisivat karttuneet
passiivikartuttaisiinolisi kartuttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkartu—
hänkarttukoonolkoon karttunut
mekarttukaamme—
tekarttukaa—
hekarttukootolkoot karttuneet
passiivikartuttakoonolkoon kartuttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkarttunenlienen karttunut
sinäkarttunetlienet karttunut
hänkarttuneelienee karttunut
mekarttunemmelienemme karttuneet
tekarttunettelienette karttuneet
hekarttunevatlienevät karttuneet
passiivikartuttaneenlienee kartuttu

Infinitiivit

1. infinitiivikarttua
1. inf. pitkä muotokarttuakseen
2. inf. inessiivikarttuessa
2. inf. inessiivi, passiivikartuttaessa
2. inf. instruktiivikarttuen
3. inf. inessiivikarttumassa
3. inf. elatiivikarttumasta
3. inf. illatiivikarttumaan
3. inf. adessiivikarttumalla
3. inf. abessiivikarttumatta
3. inf. instruktiivikarttuman
4. infinitiivikarttuminen
5. infinitiivikarttumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikarttuva
Passiivin 1. partisiippikartuttava
Aktiivin 2. partisiippikarttunut
Passiivin 2. partisiippikartuttu
Agenttipartisiippikarttuma
Kieltopartisiippikarttumaton

Riimit

-ɑrtːuɑ

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Karttua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/karttua