kiilloton

adjektiivi

/ˈkiːlːoton/

Johdettu sanasta: kiilto

Merkitys

1.sellainen, josta puuttuu kiilto, jossa ei ole kiiltoa; himmeä, matta

Etymologia

Sanan kiilto vartalo kiillo- ja asian puuttumista ilmaiseva suffiksi -ton.

Liittyvät sanat

kiiltää kiilto

Käännökset

Esimerkkilauseet

Silmäni olivat aivan mustat, kiillottomat, tavattoman suuret, kulmat olivat kuin yö otsan suhteen, huulista olisi luullut veren tipahtavan.

Saima Grönstrand, Kerkkiä

Juho ei ojentanut hänelle kättään, vaan jäi äänetönnä seisomaan; vanhan Danielin kertomus oli elävästi hänen mielessään ja tuijotti kuten haamu orsilla, kiillottomilla silmillä; viha riehui hänen rinnassaan, ja hänen aivojaan kolotti, niin että hänen täytyi pitää kätensä otsaa vasten.

Fritz Reuter, Koditon

Nuoren korpin tunnistaa kiillottomista, kuluneista ja ruskehtavista sulista, kun vanhan linnun puku on hohtavan musta.

Wikipedia: Korppi

Englanninkieliset vastineet

lusterless
lustreless
lackluster
lacklustre

Taivutustiedot

Nominatiivi	kiilloton
Genetiivi	kiillottoman
Partitiivi	kiillotonta
Essiivi	kiillottomana
Translatiivi	kiillottomaksi
Inessiivi	kiillottomassa
Elatiivi	kiillottomasta
Illatiivi	kiillottomaan
Adessiivi	kiillottomalla
Ablatiivi	kiillottomalta
Allatiivi	kiillottomalle
Abessiivi	kiillottomatta

Riimit

-iːlːoton

Kaikki riimit