kiil­lo­ton

Silmäni olivat aivan mustat, kiillottomat, tavattoman suuret, kulmat olivat kuin yö otsan suhteen, huulista olisi luullut veren tipahtavan.

Juho ei ojentanut hänelle kättään, vaan jäi äänetönnä seisomaan; vanhan Danielin kertomus oli elävästi hänen mielessään ja tuijotti kuten haamu orsilla, kiillottomilla silmillä; viha riehui hänen rinnassaan, ja hänen aivojaan kolotti, niin että hänen täytyi pitää kätensä otsaa vasten.

Nuoren korpin tunnistaa kiillottomista, kuluneista ja ruskehtavista sulista, kun vanhan linnun puku on hohtavan musta.