1valju1 – kolkko, kalsea, kova, ankara (sää, olosuhteet, ihminen)
- Vanhin tieto
- Jacobus Petri Finno, 1580
- Levinneisyys
- etupäässä Lounais-Suomi
- Vastineita
- inkeroinen, vatja, viro
Samaa alkuperää kuin valju2, katso tätä.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | valju ’kova, luja, voimakas, uuttera, ankara’, valjukas ’sama merkitys’ |
|---|---|
| vatja | (Tsv) vaĺĺu ’kova, ankara; uuttera’, vaĺĺuke̮z ’sama merkitys’, vaĺĺussi ’kovasti, ankarasti’, (vatjan Kukkosin murre) valju ’kova, luja, paha’ |
| viro | vali (g. valju) ’kova, voimakas, ankara’, valjusti ’äänekkäästi’, murt. (Wied) validus ’ankaruus, kovuus’. |