- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan vasta yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 4 muuta kieltä
yhd:ojen alkuosana ’vastakkaiseen suuntaan liikkuva tai vaikuttava; vastassa oleva; tuleva; äsken tapahtunut’: vastahanka, ‑mäki, ‑ranta; vastasyntynyt, muita johd:ia vastainen ’vastaan suuntautuva; vastapäinen; edeltävä; tuleva’ (myös yhd:n jälkiosana: sodan-, lain-, päinvastainen); katso erikseen vastata, vastus
Sanojen alkulähteenä näyttää olleen nomini, jonka merk. oli ’vastassa oleva paikka’ ja josta on kehittynyt sanan käyttö lokaalisena ja myöh. temporaalisena part:na. mordva ja mari sanojen kuuluminen itämerensuomi sanojen yhteyteen ei ole täysin kiistatonta.
Vastineet sukukielissä (10 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | vast ’vasta; vasten’, vastas, vastā ’vastassa, ‑aan’, vasse(n), vassoin ’vasten’, vastain ’vastainen’, vastaranta ’vastaranta’ |
|---|---|
| karjala | vasta ’vasta’, vassassa ’vastapäätä; vastassa’, vastah ’vastaan’, vas(sen) ’vasten, vastaan’, vastaine ’vastainen; vastatuuli’, vastamäki ’ylämäki’ |
| lyydi | vaste ’vastaan, vasten, vieressä, viereen; vasta; äsken, juuri; myötä, mukainen’, vastā ’vastaan’, vastmägi ’vastamäki, ‑maa’ |
| vepsä | vastha ’vastaan’, vast(e̮) ’vasten, päin’, vastāńe ’vastainen’ |
| vatja | vassa ’vasta’, vasse̮ne̮ ’uusi’, (vatjan Kukkosin murre) vass(a) ’vasten’, vassā ’sama merkitys; vastaan’ |
| viro | vast ’vasta’, vastas ’vastapäätä; vastaan’, vastu ’vasten, vastoin; vastaan, kohtaan’, vastane ’vastainen, vastakkainen’ |
| liivi | vast(ə) ’vastassa, vastapäätä, vasten, vastaan; noin, lähes, likimain’, vastūkst ’vastakkain’, vasti ’vastainen’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| saame | vuosˈte- ’vasta-’, pohjoissaame vuosˈta (eteläsaame uumajansaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame) ’vastaan’ |
|---|---|
| ersämordva | ersämordva vastoms, mokšamordva vastə̑ms ’kohdata, tavata; tulla vastaan’, vasta ’kohta, paikka, (makuu)sija’ |
| mari | waštareš ’vastaan; vastakkain’. |