- Alkuperä
- Lainasana (venäjä: manít́)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan maania yhteydessä
- Vanhin tieto
- Juhana Ahlholm, 1830
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja
Lähtökohta: ← venäjä manít́ ’houkutella, viekoitella, vietellä’; 1. tavussa esiintyvä pitkän ja lyhyen vokaalin vaihtelu selittyy siitä, että edellisessä tapauksessa lainaus on tapahtunut prs. yks. 3. p. muodosta mánit, jälkimmäisessä tapauksessa (vatja) inf.-muodosta manít́ (samalta taholta, todennäköisesti suomi tai karjala välityksellä, pohjoissaame mānnât (inarinsaame koltansaame) ’pettää’).
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | manitella, mānitella ’houkutella’ |
|---|---|
| karjala | moanittoa ’houkutella, maanitella; pettää, petkuttaa’, moanitella ’houkutella, viekoitella’ |
| lyydi | muańittada, muańittelda ’pettää, valehdella, houkutella, puijata’ |
| vepsä | manitada ’houkutella, pettää’, manitelda ’pettää valelupauksilla tai houkutuksilla’ |
| vatja | manittā ’houkutella’ |