pit­kä­ve­tei­nen

Merellä vinkui ja vonkui... Kohina, joka voitti hyrskyjen pauhun, kuului pitkäveteisenä, valittavana, ikäänkuin ilma olisi ollut täynnä tuskanhuutoja.

Sellainen ei kumminkaan ollut tarpeellista, sillä äkkiä rikkoi hiljaisuuden surullinen ulvonta, kylmä ja selvä, pitkäveteinen, omituinen, täyteläinen ja villi.

Kirja on tosin pitkäveteinen, mutta "sen rakenne osoittaa huolellista suunnittelua, kerronta on johdonmukaista, ja kokonaisuus palvelee yhtenäistä päämäärää".