kieh­to­va

Hän ajatteli erästä nuorta, notkeata, kiehtovaa sirkustaiteilijatarta, joka milloin oli pehmeä kuin pumpulivasussa vöhnivä kissanpoikanen, milloin taas kimmoinen kuin teräsvieteri.

Se oli erinomaisen kiehtova kuva; ja seisoessamme sitä katselemassa kuu katsoi äkkiä pilvirykelmän taakse, ja kaupungin lamput, joita sen kirkkaammat säteet tähän asti olivat himmentäneet, leimahtivat nyt täyteen valoonsa ja loistivat pitkin muureja.

Niistä erityisen kiehtovana hän pitää abessiivia, jonkin puuttumista kuvaavaa muotoa, jossa hän näkee jotakin tyypillisen suomalaista.