- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: kisse)
- Vanhin tieto
- Ljungo Tuomaanpoika, 1609
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vepsä
Lähtökohta: ← nykyruotsi murt. kisse, kise, kissa, kiss = nykytanska kiss, muinaisnorja kisi ’kissa’, esiintyy monissa kielissä, pohjana kissan kutsuhuuto kiss, jota vastaa nykysaksa kitz.
viro kiisu, kiisukene, kiis(i), tiis(su) ’kisu, mirri’ joko kissan kutsuhuudosta tai ← venäjä murt. kísa, kíska, kis-kis jne. ’kissa, mirri, »kis-kis»’.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen, karjala | kissa (mahdollisesti ← suomi) |
|---|---|
| vepsä | kisoi, kisō, piśō, piśūńe ’kissa (hyväilynimi)’ |
suomi → vatja (vatjan Kukkosin murre), viro rantamurt. kissa ja pohjoissaame gisˈsa (inarinsaame) ’sama merkitys’
Lue myös Kotuksen kirjoitus merikissa.