laan­tu­a

Talvi on jo laannut raivoomasta, Sulain talven kukat varisee, Kevään sulo joutuu taivahasta, Päivä metsää, vettä suutelee; Koht' on suvi, aallot liikkehessä; Kullanmoisna kukkaverhona Ovat niityt päivän heltehessä, Sekä lähteet tanssii lehdoissa.

Kiitokset saa tuo altius rajaton, Min hehku Pohjan jäilläkään ei laannut, Kiitokset kallis verikin, jok' on Turvaksi vastaisuuden vuotaa saanut, Ett' aina sille toivon sanat soi: Viel uusi päivä kaikki muuttaa voi.

Ruoka myös saisi olla niin korkealla, että liekit eivät osu siihen edes nesteiden pudotessa liekkeihin, tai mieluiten tulisi ensin odottaa tulen laantumista hiillokseksi.