1hellittää1 – löysentää; laskea tai päästää irti; vähentää, lieventää; herpaantua, antaa myöten, jättää sikseen, luovuttaa; lieventyä, laantua, helpottua
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan hellä yhteydessä
- Vanhin tieto
- 1670
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | hellä ’hellä, aristava’, heltiä ’hellä’ |
|---|---|
| karjala | hellä ’hellä, aristava; herkkä, herkkäuskoinen; tarkka; hermostunut; helläluontoinen; hyväsydäminen; synkkä, murheellinen; tyyni, leuto; ruoasta: huono, laiha’, helletä (impf. helleńi) ’helletä, heltyä, aristua; tuskastua; hellitä’, hellie ’helliä, hemmotella’, hellitä ’helliä; heltyä, aristua; irrota’, hellitteä ’päästää löyhemmälle; irrottaa; aristaa, tehdä araksi’, heltyö ’heltyä, aristua; höltyä; lauhtua, lämmetä’ |
| lyydi | heĺĺida ’heltyä’, helduda ’sama merkitys, tulla araksi’ |
| vatja | ellä ’hellä, kipeä; hellä, lempeä’ |
| viro | hell (g. ‑a) ’hellä, lempeä; hauras; arka’, hellitada ’helliä, hellitellä’, helde ’antelias, aulis’, heldida ’heltyä, herkistyä, liikuttua’, helduda ’tulla anteliaaksi’ |
(suomi → ruotsinsaame helle ’hauras; hellä, arka’, luulajansaame hiellē ’sama merkitys’, pohjoissaame hælˈle ’alakuloinen’); inkeroinen ja viro lt:lliset a:t (*helteδä) ilmeisesti *heltü(δ)ä v:n johdoskorrelaatteja. Vertaa höllä.