är­sy­ke

substantiivi/ˈærsykeˣ/
Jaa

Merkitykset

  1. (fysiologia)elimistön ulkopuolinen tai sisäinen tekijä, joka saa aikaan tietyn toiminnan (reaktion) tai sen jatkumisenSiitepöly nuhan ärsykkeenä. Valoärsyke. Ääniärsyke.
  2. kiihoke, virike, yllyke

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Etymologia

-ke-johdos verbien ärsyttää, ärsyyntyä vartalosta; uudissana 1910-luvulta

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.stimulus, irritant
  • ruotsiirritant
  • saksaReizmittel
  • ranskairritant
  • venäjäраздражитель
  • viroärriti

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Omata ja säilyttää ruokahalun kiihoittava ärsyke taakkaansa notkuvan pöydän ääressä.
— Jack London, Tähtivaeltaja
Tropismi, tarkoittaa (yleensä) kasvien liikettä (reaktiota), joka johtuu ulkoisesta ärsykkeestä ja joka suuntautuu ärsykkeen sijainnin mukaan.
— Tatu Vaaskivi, Huomispäivän varjo
Sensitiivisyys: herkkyys ulkoisille ärsykkeille, johon kuuluu kipuherkkyys sekä kärsiminen melusta, kuumasta, kylmästä ja vaatteiden hankaamisesta.
— Wikipedia: Temperamentti

Englanninkieliset vastineet

  • provocation
  • irritant
  • turnoffyläkäsite
  • goad
  • input
  • stimulant
  • stimulation
  • stimulus

Esiintymistiheys

8 449 esiintymää · 3.2 / milj.

Suomi24
3.3
Sanomalehdet
1.4
Aikakauslehdet
3.5
Wikipedia
6.0
Reddit
3.6
Tekstitykset
2.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48, vokaalivaihtelutyyppi A

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviärsyke
Genetiiviärsykkeen
Partitiiviärsykettä
Essiiviärsykkeenä
Translatiiviärsykkeeksi
Inessiiviärsykkeessä
Elatiiviärsykkeestä
Illatiiviärsykkeeseen
Adessiiviärsykkeellä
Ablatiiviärsykkeeltä
Allatiiviärsykkeelle
Abessiiviärsykkeettä

Riimit

-ærsyke

Kaikki riimit

Lähteet