kumu
substantiivi/ˈkumu/ku-mu (2 tavua) · 4 kirjainta
Johdettu sanasta: kumista
Merkitys
- matala, kantava kumea ääni
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Niiden kumu katkeaa syviin vuorten onkaloihin.Tuo loiskuileva, kohajoiva, valkea, pehmeä, elävä vesi veti ja kutsui aina kiehtovammalla jylhemmällä kumulla.Hampun siemenelle on ollut useita murteellisia nimityksiä kuten pöyryt, kulmut, kumut, suulat, kouhlot ja liinanpäät.Kollokaatiot
Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kumu lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
- Adjektiivit
- Substantiivit
Niin huomenna muutamana, päivänä moniahana kumu kuuluvi salolta, reen kapina kankahalta.Nyt erotti Jakob Suthoffin tytär kaukaista kumua, oli kuin sotajoukko olisi astunut siltojen yli.Korkeana kaartuu taivaan kumu, ja laajana aukeaa suuri lakeus sen alla.Kohta kuului kumu eteisestä, äänet karjui karheat, ja taaton turviin syöksyi Sirkka sieltä paitasillaan.Etymologia
1kumu1 – hampun tai pellavan siemenkota
- Levinneisyys
- Pohjois-Karjala
- Vastineita
- karjala, lyydi, vepsä
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala, lyydi | kumu |
|---|---|
| vepsä | kumud mon. nom. ’sama merkitys’, kumutada ’puida pellavaa tai hamppua’ |
. Vertaa kulmu.
2kumu2 – kumiseva ääni
- Alkuperä
- Johdos
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kumata yhteydessä
- Vastineita
- karjala, lyydi, vatja, viro, pohjoissaame
Johdos verbistä kumista.
Onomat. sanoja.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kumata (prs. kumajoa, kumajav) ’kumista’, kumahtoa, kumissa ’kumista’, kumina, kumineh; kumie ’kumea, synkkä’ |
|---|---|
| lyydi | gumaita ’kumata’ |
| vatja | kumu ’jymy, kumu’, kume̮a ’soinnukas, kumea’ |
| viro | kumin ’kumina, kumu, jyminä’, kumiseda ’kumista, jymistä, humista, suhista’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame gobmât, gomâidit ’kumista (lähellä)’, gobmâ ’läheltä kuuluva kumea ääni’; suomi → luulajansaame kumāitit ’humista (tuuli)’, pohjoissaame gubmât, gumâidit ’kumista (kaukana)’, gubmâ ’kaukaa kuuluva kumea ääni’, inarinsaame kumiidiđ ’kumista (tynnyri, kello)’, kuumman ’kumina’ |
|---|---|
| – | ? komi gi̮m ’ukkonen; (P myös) koputus, kolina’, gi̮malni̮ ’ukkostaa’, gi̮me̮dni̮ ’koputtaa, lyödä, kolkuttaa, tömistää (jaloilla)’. |
Samaa juurta olevia sanoja
3kumu3 – cum laude approbatur
- Alkuperä
- Lyhentymä
Lyhentymä latinan ilmauksesta cum laude approbatur ’kiitosten kera hyväksytään’, jossa cum ’mukana, kera’ + laude, taivutusmuoto sanasta laus ’kunnia, maine, kiitos’ + approbatur, taivutusmuoto verbistä approbare ’hyväksyä’.
Hierarkia
Yläkäsitteet
Englanninkieliset vastineet
- peal
Esiintymistiheys
1 457 esiintymää · 0.6 / milj.
Suomi24
0.3
Sanomalehdet
6.2
Aikakauslehdet
1.1
Wikipedia
1.5
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1
Taivutustiedot
Taivutusluokka 1 (valo)
Yleisimmät: kumu 69 % · kumun 12 % · kumua 10 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-umu
Kaikki riimitluokat:
Lähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kumu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kumu