ku­mu

substantiivi/ˈkumu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ku-mu (2 tavua) · 4 kirjainta

Johdettu sanasta: kumista

Merkitys

  1. matala, kantava kumea ääni

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Niiden kumu katkeaa syviin vuorten onkaloihin.
— Joel Lehtonen, Myrtti ja alppiruusu; Punainen Mylly
Tuo loiskuileva, kohajoiva, valkea, pehmeä, elävä vesi veti ja kutsui aina kiehtovammalla jylhemmällä kumulla.
— Gustav Frenssen, Kolme toverusta
Hampun siemenelle on ollut useita murteellisia nimityksiä kuten pöyryt, kulmut, kumut, suulat, kouhlot ja liinanpäät.
— Wikipedia: Hamppu

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kumu lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Niin huomenna muutamana, päivänä moniahana kumu kuuluvi salolta, reen kapina kankahalta.
— Elias Lönnrot, Kalevala (1849)
Nyt erotti Jakob Suthoffin tytär kaukaista kumua, oli kuin sotajoukko olisi astunut siltojen yli.
— Maila Talvio, Itämeren tytär II Hedulla ja hänen kosijansa
Korkeana kaartuu taivaan kumu, ja laajana aukeaa suuri lakeus sen alla.
— Samuli Paulaharju, Härmän aukeilta
Kohta kuului kumu eteisestä, äänet karjui karheat, ja taaton turviin syöksyi Sirkka sieltä paitasillaan.
— Eino Leino, Kootut teokset V

Etymologia

1kumu1 – hampun tai pellavan siemenkota

Levinneisyys
Pohjois-Karjala
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjala, lyydikumu
vepsäkumud mon. nom. ’sama merkitys’, kumutada ’puida pellavaa tai hamppua’

. Vertaa kulmu.

2kumu2 – kumiseva ääni

Alkuperä
Johdos
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kumata yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vatja, viro, pohjoissaame

Johdos verbistä kumista.

Onomat. sanoja.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakumata (prs. kumajoa, kumajav) ’kumista’, kumahtoa, kumissa ’kumista’, kumina, kumineh; kumie ’kumea, synkkä’
lyydigumaita ’kumata’
vatjakumu ’jymy, kumu’, kume̮a ’soinnukas, kumea’
virokumin ’kumina, kumu, jyminä’, kumiseda ’kumista, jymistä, humista, suhista’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame gobmât, gomâidit ’kumista (lähellä)’, gobmâ ’läheltä kuuluva kumea ääni’; suomi → luulajansaame kumāitit ’humista (tuuli)’, pohjoissaame gubmât, gumâidit ’kumista (kaukana)’, gubmâ ’kaukaa kuuluva kumea ääni’, inarinsaame kumiidiđ ’kumista (tynnyri, kello)’, kuumman ’kumina’
–? komi gi̮m ’ukkonen; (P myös) koputus, kolina’, gi̮malni̮ ’ukkostaa’, gi̮me̮dni̮ ’koputtaa, lyödä, kolkuttaa, tömistää (jaloilla)’.

3kumu3 – cum laude approbatur

Alkuperä
Lyhentymä

Lyhentymä latinan ilmauksesta cum laude approbatur ’kiitosten kera hyväksytään’, jossa cum ’mukana, kera’ + laude, taivutusmuoto sanasta laus ’kunnia, maine, kiitos’ + approbatur, taivutusmuoto verbistä approbare ’hyväksyä’.

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • peal

Esiintymistiheys

1 457 esiintymää · 0.6 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
6.2
Aikakauslehdet
1.1
Wikipedia
1.5
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: kumu 69 % · kumun 12 % · kumua 10 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-umu

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kumu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kumu