- Alkuperä
- Lainasana (muinaisruotsi)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- paikoin etupäässä Itä-Suomi ja Pohjois-Suomi
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi
Lähtökohta: ← muinaisruotsi nykyruotsi pina ’piina, vaiva, tuska, rangaistus; piinata, kiusata, kiduttaa’, keskialasaksa pīn(e) (s.), pīnen (v.) ’sama merkitys’ ←← latina poena ’rangaistus’ (myös pohjoissaame biiˈdno (ruotsinsaame luulajansaame inarinsaame) ’piina, vaiva’ ← skandinaavinen). Ilmeisesti enimmäkseen kirj. tietä levinnyt sana.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | pīna ’piina’, pīnata ’kiusata, piinata’ |
|---|---|
| karjala | piina ’piina’, piinata ’kiusata, rääkätä, piinata’ |
| vatja | (Tsv) pīn (g. pīna) ’piina’ (← viro), (vatjan Kukkosin murre) pīnata ’piinata, kiusata’ |
| viro | piin (g. piina) ’piina, kiusa, kidutus’, piinata, piinu(s)tada ’kiusata, piinata, kiduttaa’ |
| liivi | pīń ’tuska, piina’ |