1välkky1 – avara, väljä; aukkopaikka (metsässä tai pellossa), pälvi, laikku
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan välkeä yhteydessä
- Vastineita
- karjala, viro, saame
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | välkky ’kylvämättä jäänyt kohta pellossa’ (← suomi) |
|---|
| viro | murt. välk ’aukio’, (Wied) välguti ’sama merkitys’ |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä
| saame | vielˈgâd ’valkea’ (koltansaame vĭɛ̆lga̮d (kildininsaame) ’harva’ ← suomi). |
|---|
Kuten saame osoittaa, välkeä on sanan valkea (katso tätä) etuvok. toisinto; samalla se liittyy laajempaan etuvok. pesyeeseen, johon kuuluvat muun muassa välkkyä, väleä, väljä, välppä ja välähtää (katso näitä).
Samaa juurta olevia sanoja
2välkky2 – salama; älypää
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan välkkyä yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, viro
Vertaa välkeä, valkea, välähtää ja vilkkua.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | välkküä ’vilkkua, välkkyä’ |
|---|
| karjala | välkkyö ’välkkyä’, välkkeä ’sama merkitys, loistaa’, välkytteä ’välkyttää’, välkeh ’välke’ |
|---|
| viro | välkuda, murt. välkida, eteläviro välkü- ’välkkyä, salamoida’, välgutada ’välkyttää’, välgatada ’välkähtää’, välk (g. välgu, murt. välgi) ’salama’, murt. välgas ’nopea’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja