pil­kal­li­nen

Mutta hän hämmästyi, kun mies vastauksen asemesta hymyili — omituista, pilkallista hymyä, joka ehkä merkitsi, että hän kohta oli huomannut vieraiden todelliset tarkoitukset.

— Luulin, alkaa hän puhua napsahtavan kuivin, pilkallisin äänin, luulin, että täällä vielä elävät ne Kärnä-muorin kummitukset, hittuset.

Apotti pitää pilkallisen puheen, jossa mainitsee olevansa kovin iloinen siitä, ettei kertojan veli alkanut ihmetellä vieraansa viipymistä ja lähtenyt metsään tätä etsimään.