raivota

verbi

/ˈrɑi̯ʋotɑˣ/

Johdettu sanasta: raivo

Merkitykset

1.riehua silmittömästi raivon vallassa
2.(kuva)(luonnonilmiöstä tai muusta elottomasta)esiintyä rajusti, vahingoille altistaen
3.(arkikieltä)huutaa kasvot punaisena, usein kiukkuisena, karjua

Etymologia

raivo + johdin -t:a

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

raivoaminen

Käännökset

Hierarkia

Yläkäsitteet

↑toimia ↑käyttäytyä ↑tehdä ↑menetellä ↑vihastua

Alakäsitteet

↓raivostua ↓räjähtää ↓hermostua ↓hiiltyä ↓seota ↓pimahtaa ↓saada raivokohtaus ↓polttaa proppunsa ↓menettää malttinsa ↓joutua suunniltaan ↓saada sätky ↓saada raivari ↓polttaa päreensä ↓mellakoida

Esimerkkilauseet

Elämä vain on varjo kulkevainen, kuin raukka tuo, mi elon näyttämöllä raivoopi aikansa ja katoo sitten; tarina on se, hupsun tarinoima, täynn' ääntä, tulta, tarkoitusta vailla.

Eino Railo, Yleisen kirjallisuuden historia III

AMALIA. Sulhoni, sulhoni, raivoathan! Aa, riemustako?

Friedrich von Schiller, Rosvot

Lainauksia " [ Suuttumus ] on kokonaan kaunan pyrkimyksen kiihottama, raivoaa himoten epäinhimillisiä aseita, verta ja kidutusta, ei välitä itsestäänkään, jos vain voi vahingoittaa toista, ja syöksyy omiin miekkoihinsa janoten kostoa, joka vie kostajan mukanaan.

Wikipedia: Suuttumuksesta

Englanninkieliset vastineet

rage
steam
rampage
storm
foam at the mouth
froth at the mouth

Esiintymistiheys

21 344 esiintymää, 8.1 / milj.

Suomi24

8.9

Sanomalehdet

4.7

Aikakauslehdet

1.8

Wikipedia

3.5

5.3

Tekstitykset

7.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 74

Infinitiivi	raivota
Ind. prees. yks. 1.	raivoan
Ind. imperf. yks. 3.	raivosi
Kond. prees. yks. 3.	raivoaisi
Pot. prees. yks. 3.	raivonnee
Imperat. prees. yks. 3.	raivotkoon
Akt. 2. partisiippi	raivonnut
Pass. imperf.	raivottiin

Riimit

-ɑiʋotɑ

Kaikki riimit