| inkeroinen | pallā ’palaa’, palo ’tulipalo’ |
|---|
| karjala | paloa ’palaa; paahtua, kärventyä, sulaa; tuijottaa; olla kiintynyt jkhun, rakastaa, kaivata’, palo ’metsä-, tulipalo, palaminen; palanut tai palava paikka; poltettu tai poltettava kaski’, palava(ine) ’palava; kuuma; kiihkeä, rakastunut’, palavus ’kuumuus, kuuma; kiintymys, rakkaus, kiihko’, palautuo, palavuo ’kiintyä, rakastua’ |
|---|
| lyydi | palada ’palaa’, palo ’palo, kaski polton ja kylvön tai elonkorjuun välisenä aikana’, palahtuda ’lyöttyä, hiertyä’, palauzuda ’kuumeta, kuumentua’, palau ’kuuma, tulinen’ |
|---|
| vepsä | palada ’palaa; paistaa, loistaa; olla kuumeessa; haalistua, vaaleta’, palo ’nuotio; kasken poltto’, palate̮z ’palo, kuloala; palohaava’, palahtuda ’kärventyä; hyytyä (veri)’ |
|---|
| vatja | pallā ’palaa’, pe̮lo ’tulipalo’, palava ’kuuma, hikinen’ |
|---|
| viro | põleda, eteläviro pala- ’palaa’, põlendik, eteläviro palandik ’palanut paikka (metsässä), palo’, palu ’nummi, kangas(metsä)’, palavneda ’kuumeta, kuumua’, palav ’kuuma, tulinen’, palavus ’kuumuus, palavuus, tulisuus’ |
|---|
| liivi | paʾllə ’palaa’, palāb, palāz ’kuuma, palava’, palāmi ’palaminen, palo’, palāji ’(vanh.) lamppu’, palātə ’polttaa’ (johd. sanasta paʾllə, muotonsa puolesta samanlaisia voivat olla myös vatja põletan ’poltan’ ja viro põletada ’polttaa’) |
|---|