1ehta1 – puhdas, aito; sukupuolisesti koskematon
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: äkta)
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Slangissa
- 1900-
- Levinneisyys
- länsimurteet
- suomiehta
- nykyruotsiäkta, muinaisruotsi ækta, echta ’sama merkitys’
- keskialasaksaecht(e), muinaisyläsaksa ēhaft ’laillinen, aviollista alkuperää’
Helsingin slangissa
ehta ’hyvä, aito, väärentämätön, kunnon’; myös ekta
← ruotsi äkta ’aito’ ← keskialasaksa echt(e) ’laillinen, aviollista alkuperää’.
2ehta2 – illanistujaiset, yönvalvojaiset, puhdetalkoot; ilta
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan ehtä yhteydessä
- Vastineita
- eteläkarjala, lyydi, vepsä, viro
: kuu e., kun se ei heti alkuillasta paista, vaan nousee vasta myöhemmin
ehtä (ehta) on todennäköisesti ehtoo (katso tätä) sanan kantasana.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| eteläkarjala | eteläkarjala ehtä, aunuksenkarjala ehty ’ilta’, aunuksenkarjala ehtypimei ’iltapimeä’, ehtytiähti ’iltatähti’, eteläkarjala-aunuksenkarjala ehtälline ’illalla tapahtunut, edellis-, eilisiltainen; mon. illallinen (ateria)’, aunuksenkarjala ehästeä ’kuusta: olla näkymättömissä iltaisin’ |
|---|
| lyydi | eht(e̮), adess. ehtal ’ilta, ehtoo’, ehte̮t́iähti ’iltatähti’, ehtaińe ’ilta’, ehtälińe ’ilta-’ |
|---|
| vepsä | eht (g. ‑an) ’ilta’, ehtal ’edellisenä iltana’, ehtaĺīńe ’iltainen (eilinen)’, ehtastada: kudmāńe ehtastab ’kuu alkaa laskea’ |
|---|
| viro | eha, (murt.) õha ’iltarusko’, ? (murt.) õhta ’ilta’, ehale minna ’kerääntyä lauantai-iltaisin (työtä tekemään, syömään)’, ehada ’ruskottaa, hohtaa’, ehastada, ehatada ’saada iltaruskon valoa’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja