hie­noi­nen

Ja silmäsi tummat ja tukkas sun myös tumman ja ylös solmitun, ja pienoiset, hienoiset kätesi, — ain' muistan ne, kultaisin kultani!

Tuuli on tuima, ankarat aallot, Ruuhet on rannalla pienoiset; Ruuhet on aivan pienoiset, Kultaseni sormet on hienoiset.

Rakkaus maalaustaiteeseen ja kiinnostus tekniikkaan antoivat sisältöä hänen elämäänsä, jota varjosti hienoinen katkeruus lukkokeksinnön menettämisestä.