op­pi­a

verbi/ˈopːiɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

op-pi-a (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 401. yleisin sana

Merkitykset

  1. yksikön partitiivi sanasta oppi
  2. omaksua uutta tietoa tai uusi taitoOpin nopeasti uusia kieliä.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Ukko ei sentähden sitä ihmetellyt, ettei hän tuota ennen olisi kuullut, nimittäin sinä aikana, jolloin papit usein keskenään puhekielenä latinaa käyttivät, vaan sentähden, että se hänestä aina oli suurimman opin tunnusmerkkinä.
— Matilda Roslin-Kalliola, Viestini menneiltä sukupolvilta
"Uusia lauluja etelästä, veikot, Tukkikaa tiukkaan silmänne, veikot, Karkeloikaa ja oppikaa uusi laulu.
— Ernest Thompson Seton, Rolf salolla
Altistuminen läheispiirille, kuten perheelle tai ystäville, joilta opitaan normatiiviset käyttäytymis - ja ajattelumallit matkimisen, määritelmien ja palkintojen ja rangaistusten kautta.
— Wikipedia: Kriminologia

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan oppia lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Vähän päivässä, paljon kuukaudessa, verraten nopeastihan lukemisen taidon oppii.
— Heikki Välisalmi, Mies maailman turulla
Muita lauluja ei lappalainen helposti opi, omaan lauluunsa hän vain on mestari.
— Samuli Paulaharju, Lapin muisteluksia
Piti rukoilla Jumalalta apua myöskin läksyjen oppimiseen, niin kyllä ne sitten osasi...
— Juhani Aho, Papin tytär

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
paikoin Varsinais-Suomi
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 3 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (9 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenoppissa ’oppia; tottua’, oppia ’kokeilla, koettaa’, oppi ’oppi; koulu; tapa’, opettā ’opettaa’
karjalaoppie ’koettaa, yrittää; koettaa parantaa tai tutkia taikakeinoin; tunnustella; maistaa; oppia; hakea naimisiin mennyt tytär (miehineen ja appivanhempineen) vierailulle vanhempien kotiin, hakea vierailulle’, opittoa ’koettaa, kokeilla; näyttää (tietäjälle); tunnustella; maistaa’, ope ’koe, kokeilu’, opettoa (uud.) ’opettaa, opastaa’, oppi (← suomi) ’oppi, opetus’
lyydioppida ’koettaa, yrittää; maistaa, tunnustella; loitsia’
vepsäopeta (prs. opendab) ’opettaa’, opetakse, opetas, openuda ’opetella, opiskella; oppia’, openduz ’opetus’
vatjae̮ppe̮a, e̮pe̮ta ’oppia’, e̮pe̮ttā ’opettaa’
viroõppida ’oppia; opiskella; tottua’, õpetada ’opettaa’
liivioppə ’oppia’, opātə ’opettaa’, ept́ə, öpt́ə ’kokea verkkoja’

Kaukaisemmissa sukukielissä

itämansiitämansi pohjoismansi (Bernát Munkácsin aineistosta) wōpl- ’pitää (salaa) silmällä; nähdä (hyvin)’
pohjoishantipohjoishanti wɔpĭ- ’pitää silmällä, käydä katsomassa’, wăpi- ’seurata silmin, vartioida’.

suomi → pohjoissaame oapˈpât (eteläsaame uumajansaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’oppia, saada opetusta; perehtyä; (Lu In Ko myös:) käydä jnk luona; kokea verkkoja tai ansoja’, oappâtit ’opettaa, harjoittaa’, oapˈpâ ’oppi, kasvatus, koulutus’. Joidenkin itämerensuomi kielten vastineiden merkitykseen on ehkä vaikuttanut venäjä murt. opytat́ ’koettaa, koetella, tutkiskella’.

Englanninkieliset vastineet

  • master
  • acquire
  • larn
  • learn
  • pick up
  • wise up
  • take in

Esiintymistiheys

769 058 esiintymää · 293.0 / milj.

Suomi24
311.8
Sanomalehdet
140.0
Aikakauslehdet
282.6
Wikipedia
84.6
Reddit
263.6
Tekstitykset
248.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 61 (sallia), vokaalivaihtelutyyppi B

Yleisimmät: oppia 19 % · oppii 17 % · oppinut 16 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin oppia taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäopinopinolen oppinutolin oppinut
sinäopitopitolet oppinutolit oppinut
hänoppiioppion oppinutoli oppinut
meopimmeopimmeolemme oppineetolimme oppineet
teopitteopitteolette oppineetolitte oppineet
heoppivatoppivatovat oppineetolivat oppineet
passiiviopitaanopittiinon opittuoli opittu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäoppisinolisin oppinut
sinäoppisitolisit oppinut
hänoppisiolisi oppinut
meoppisimmeolisimme oppineet
teoppisitteolisitte oppineet
heoppisivatolisivat oppineet
passiiviopittaisiinolisi opittu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäopi—
hänoppikoonolkoon oppinut
meoppikaamme—
teoppikaa—
heoppikootolkoot oppineet
passiiviopittakoonolkoon opittu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäoppinenlienen oppinut
sinäoppinetlienet oppinut
hänoppineelienee oppinut
meoppinemmelienemme oppineet
teoppinettelienette oppineet
heoppinevatlienevät oppineet
passiiviopittaneenlienee opittu

Infinitiivit

1. infinitiivioppia
1. inf. pitkä muotooppiakseen
2. inf. inessiivioppiessa
2. inf. inessiivi, passiiviopittaessa
2. inf. instruktiivioppien
3. inf. inessiivioppimassa
3. inf. elatiivioppimasta
3. inf. illatiivioppimaan
3. inf. adessiivioppimalla
3. inf. abessiivioppimatta
3. inf. instruktiivioppiman
4. infinitiivioppiminen
5. infinitiivioppimaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippioppiva
Passiivin 1. partisiippiopittava
Aktiivin 2. partisiippioppinut
Passiivin 2. partisiippiopittu
Agenttipartisiippioppima
Kieltopartisiippioppimaton

Riimit

-opːiɑ

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Oppia. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/oppia