rau­hai­sa

Kaikki kun taasen nään, on sielullain pyhäpäivä, Valkaistu tupa sen, työn tomut laastut pois, Kaikki on tyyntä ja rauhaisaa, vaan rinta se sykkää, Muiston kellot kun kaukaa kaikuen soi.

Tiellä oli rauhaisaa ja tyyntä, mutta hän kuuli, vaikka ei mitään nähnyt, että metsä oli täynnä ääniä.

Kolmannen sukupolven kaupunki seuraa ensimmäistä sukupolvea, jossa ihmiset elivät rauhaisaa yhteiseloa luonnon kanssa, ja toista sukupolvea, joka rakensi seiniä ja kivirakenteita kaikkialle tarkoituksenaan sulkea luonto pois.