- Alkuperä
- Lainasana (varhaiskantagermaani: *enþje-)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- et. itämurteet
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Lähtökohta: ← varhaiskantagermaani *enþje-, *enþja- (vertaa muinaisruotsi inna ’saada kiinni, päästä loppuun; panna toimeen, hankkia’).
Epävarma on ajatus, että itämerensuomi sana (myöhäiskantasuomi *ettsi-) palautuisi varhaiskantasuomi asuun *eńćći-, *eńćće- tai *eńććä- + j-, joka taas
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | etsiä, etso |
|---|---|
| karjala | ettšie, etšintä |
| lyydi | ettšidä, etšta ’etsiä, hakea’, etšind ’etsintä’ |
| vepsä | et́śta ’etsiä, hakea’ |
| vatja | e̮ttsia (Lauri Kettusen aineistosta), ettsiä (Tsv) ’sama merkitys’, ettsü ’etsintä’ |
| viro | otsida ’etsiä, hakea’, otsing ’etsintä, haku’ |
| liivi | vot́šə, liivin länsimurre vuot́šə ’etsiä’. |
Tähän on usein erheellisesti yhdistetty saame occât ’etsiä’, josta katso s.v. udella.
Samaa juurta olevia sanoja
- etsikko1510
- etsinko
- ‑päivä1773
- etso