vir­hee­tön

Muuten minä unohdin mainita, ettei häntä suinkaan saata sanoa ihan virheettömäksi mieheksi, vaikka hän oli pulskannäköinen; hän kertoi itse, että hänen vasemmassa jalassaan oli vanha laukauksen haava ja että tätä haavaa vaivasi aina ilmanmuutoksilla kova luuvalo.

Vaan nythän oli juuri isän etevin omituisuus, hänen elämänsä periaate: kaikki piti olla arvokasta, ylevää, virheetöntä; sen nyt Juhana tahtoi rikkoa, ja juosta päin myrskyä, tehdessään semmoisen suunnattoman teon, että nai pitkän, punatukkaisen talonpoikaistyttöretukan.

Plutarkhos muistuttaa, että "[ m ] eidän osamme ei pitäisi koskaan olla se, että marisemme elämästämme, jos siinä on niin kuin kirjassa yksi tahra ja kaikki muut sivut puhtaita ja virheettömiä".