ko­va­on­ni­nen

— En; mahdollisesti joululaulun, hyökkäyksen Law'ta vastaan, arkkiviisun kovaonnisesta herttuatar de Berrystä, pilkkarunon minusta itsestäni.

"Mene kurja tunkiolle saastaisia sisuksiasi tyhjentämään", lisäsi noita, ja tarttuen voimakkain käsin kovaonniseen, raastoi hän koko hääväen kauhistukseksi miehen tunnotonna ulos.

Hän katsoi näiden tietämättömien ja kovaonnisten ihmisten tarvitsevan uskontoa selittämään alkuperänsä ja selittämään itselleen onnen ja onnettomuuden.