1temmata1 – vetäistä, kiskaista
- Alkuperä
- Lainasana (balttilainen)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- laajalti murt.
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Lähtökohta: ← balttilainen, vertaa liettua tem̃pti ’vetää, venyttää, venyttämällä jännittää’, latvia tiept ’ojentaa; pitää tiukasti kiinni; olla itsepintainen’.
balttilainen alkuperän pitkään jatkunut epäily johtunee alkuaan itämerensuomi sanalle esitetystä mahdollisesti unkari vastineesta tép ’repiä’, joka ei kuitenkaan äänt. syistä tule kyseeseen.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | temmata, tempoja ’vetää’ |
|---|---|
| karjala | temmata ’vetäistä, kiskaista’, tempuo ’kiskoa, vetää’ |
| lyydi, vepsä | t́embaita |
| vatja | te̮mmata ’temmata’ |
| viro | tõmmata (prs. tõmban) ’vetää, kiskoa, temmata’, tõmbuda ’vetäytyä’, tõmme ’veto, tempaus’, tõmmelda (prs. tõmblen) ’kiskoa, tempoa’ |
| liivi | te̮mbə ’temmata, kiskoa, nykäistä, vetää’, te̮m(b)lə ’tempoilla; nahistella’ |
(suomi → pohjoissaame dæmˈbot (inarinsaame koltansaame) ’tempoilla, harata vastaan (poro)’)