- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan syvä yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | süvä ’syvä’, süvvǖs ’syvyys’, süvennös ’syvennys’ |
|---|---|
| karjala | syvä ’syvä’, syvetä (prs. syvenöy) ’syvetä’, syvys ’syvyys’ |
| lyydi | šüvä ’syvä’, šüvetä (prs. šüvendän) ’syventää’, šüvetä (prs. šüvenöu) ’syvetä, syventyä’ |
| vepsä | süvä ’syvä’, süv́eta (prs. süv́endab) ’syventää’, süv́eta (prs. süv́eneb) ’syvetä’, süvüź ’syvyys’ |
| vatja | süvä ’syvä’, süvüz ’syvyys’ |
| viro | süva ’syvä’, süveneda ’syvetä, syventyä’, sügav ’syvä, syvällinen; tumma (väri, ääni)’ |
| liivi | te̮vā, tivā, tüvā ’syvä’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame dâvve (inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’pohjoinen (N In Ko); ulappa, vedenselkä (Ko Kld T)’, luulajansaame tavvēn (eteläsaame uumajansaame piitimensaame) ’ulkona, kauempana rannasta; lännessä’ |
|---|---|
| – | ? mari tü-:, länsimari tünə, itämari tünö ’ulkona’. |
Sanan varhaiskantasuomi lähtömuoto on *tivä ja itämerensuomi kielissä on — liiviä lukuunottamatta — tapahtunut ensin muutos *ti- → si- ja sitten i:n labiaalistuminen (v:n vaikutuksesta). Samaa alkuperää on myös suomi tyven vastineineen; sanan alkup. merkitys lieneekin ollut joen vuolteiden välinen tyyni kohta, jonka tyyneys johtuu juuri veden syvyydestä.